Training Log Archive: Useless Fool

Plan was to run 10k threshold pace on asphalt.
Had to quit due severe headache that started on warm-up.
F*ck, didn't felt well...

Jogging to home, enjoying a 1g of ibuprofen.

After some "effect" of pain killers, head ache went away.
Weird pain, something that I have felt when doing ascents in high altitude too fast in the back of the head.

Anyway, I fixed the slings to upper part of stairs.
System wall type exercise with twists on lower back, trying to open it up a little more. Currently it is feeling quite stiff.

As Tommi's example is so tempting to do CF, I will consentrate on core workouts as it supports kayaking & running.

After sauna stretching.

To shore.

Technical training and when Mikko arrived, short loop with him.

From shore to home.

Easy evening trek with kids, they were running, I was walking and photographing.

Marking this as 0-training, just to share pics.

Few photos below.

C • Upeita 2

Days like these I should be "out there" instead of sitting in the office.
Sky is clearing, mild wind. Perfect autumn day.

Enjoying the stars of the clear sky, well balanced kayak and kayaks responsiveness.

To home with pack.

Running with prams&son+bicycle.
Then cycling to work.

C • Täällä 2

To the hill, once again.
Many trees were down on the ground due last nights storm.

I felt so beaten this morning, yesterdays "kayaking" has really its effects.
...but according to TimoPietari, human rights are now officially banned in our team and Tommi's CF training seems hard.

So I quess there is no reason for whining, bring it on.
Today some combination at the afternoon and if I have time veeeeery late in the evening, some cycling.

Home-hill-down-up-work.

Uu, some waves in the evening.
http://www.itameriportaali.fi/fi/itamerinyt/fi_FI/...

Tällä kertaa kirjoitan suomeksi koska on paljon kirjoitettavaa.

Olimme lähdössä Mikon kanssa kohtuullisen navakkaan keliin melomaan Uutelan eteläkärjestä. Hieman ennen lähtöä katselin vielä aaltoennustetta sekä tuulen kehittymistä. Keskiaallokko näytti olevan hieman alta 2 metriä ja tuuli 12m/s.

Uutelan eteläkärki, eli Skatanniemi on avoimella paikalla mikäli tuulen suunta on suoraan etelästä kuten tällä kertaa.

Kajakkeina meillä on SeaBirdDesingsin Expedition LV ja HV.
Kelpo pelejä myös raisummassa kelissä. Kajakki vain tyhjänä ui aika korkealla painopisteeseensä nähden joten rannassa tasapainottelimme kajakkeja aika pitkään kun nämä kajakit on suunniteltu siihen että siinä oletusarvollisesti on aina tavaraa kyydissä.

Lähdimme liikkeelle Skatanniemen länsipuolelta, kalliorannasta ja naureskelimme tuulen voimakkuudelle kun oli pakko pukea heti kuivapuku päälle kun rantaan tultiin. Varustus oli vuodenaikaan nähden oikea, kuivapuvut, melakellukkeet, pumppu, extravalot kajakin kannessa, kuivaa vaatetta jne jne.

Aallokko oli maltillinen tässä kohtaa ja suunnitelma oli kiertää Skatanniemi, käydä katsomassa vajan paikka mereltä päin ja jatkaa siitä kohti Kantarnäsiä & Granöta.

Olimme meloneet tovin eteenpäin ja Mikko meloi edessäni noin 15 metrin päässä. Katsoin kun Mikko kajakkeineen alkoi nousta, nousta ja nousta. n.4m korkeuteen. Mainingissa oltiin. 2 ensimmäistä aaltoa olivat oikein miellyttäviä, isoja maininkeja meidän lutakossa. Kun itse olin toisen mainingin päällä, muuttui näky aivan toisenlaiseksi. Edessä ei näkynyt mitään muuta kuin murtuvaa maininkiaaltoa ja seuraava oli tulossa jo syliin. Otimme jonkin verran enemmän ulospäin ja lähdimme kiertämään niemeä selkeästi kauempaa mitä olimme alunperin, alkuperäiseen keliin nähden suunnitelleet.

Uskomaton näky, tuntui että kokonaisuudessaan edessä näkyvä meri kaatui tuulen mukana. Mikko oli tuossa vaiheessa noin 20 metrin päässä minusta kun hän lähti kääntämään kohti surffiaaltoa jotta päästään niemestä ohi. Minkäänlaista keskusteluyhteyttä meillä ei tässä vaiheessa luonnollisestikkaan ollut. Keli paljon alkuperäistä ennustetta vaativampi.

Tässä vaiheessa oli vaihtoehtoina alkaa melomaan oikeasti tai alkaa melomaan oikeasti, kummastakaan ei vain valitettavasti ollut hyötyä.
Tuennat aallokossa toimivat hienosti aallon käydessä oikealta puolelta kajakista ja ukosta yli, reipas noja tuntui hyvältä. Paitsi sitten siinä vaiheessa kun iso aalto tuli ja vei meren vasemmalta puolelta kokonaan alta. Pääsin vielä ylös kyljeltäni mutta seuraava maininki vei mennessään.

Pikon kanssa voi sukeltaa.

Nappasin aukkopeitteen auki, totesin että Mikon valo näkyy edessäpäin mutta siitä ei ollut mitään hyötyä koska myös Mikko oli päätynyt hivelemään hiuksiansa merivedellä. Kauneushoitola á la Itämeri oli päättänyt ottaa meidän käsittelyyn. Seuraavana oli vuorossa Skatanniemen kalliohieronta. Aallokko painoi minua kovaa vauhtia kohti niemenkärjen kallioita. Eipä siinä sitten muuta voinut kun katsoa kummalle puolelle niemeä ollaan menossa.

Nopea rantautuminen toi iloisen yllätyksen noin 2 metrin päässä rannasta.
Jalat ylttivät pohjaan. Aallot löivät ukkelista yli hirveällä voimalla. Kajakista pidin kiinni ja mela tuli mukana karkuremmin kanssa. Könysin yhä lähemmäs vesirajaa ja lopulta sain punkattua itseni rannalle. Kippasin kajakin ympäri ja tyhjensin sen vedestä. Kiskoin kajakin kallion laelle, suojaan aallokolta ja aloin katselemaan missä Mikko on.

Jälkeäkään ei näkynyt, ei valon häivähdystäkään. Näkyi vain meri, murtuva maininki ja hitonmoinen tuuli yritti riepottaa ukkoa nurin. 12m/s my ass.
Tässä vaiheessa tietysti huolestuin ja säikähdin että missä Mikko on.
Lähdin etsimään häntä juoksujalkaa niemen kärjen toiselta puolelta.
Ja sieltä kaveri onneksi löytyikin, kunnossa, punkkaamassa kajakkia aallokossa rantaan. Tsekkasimme nopeasti että molemmat oli ok, tyhjensimme Mikon kajakin ja nostimme sen minun kajakin lähettyville.

Helvetti mikä keli - tuuli oli yltynyt erittäin voimakkaaksi, jopa myrkyisäksi. Se oli entisestään nostanut tietty mainingin korkeutta, mutta mikä pahinta, tuuli repi mainingin rikki. Aaltoja, Vittu.

Keskustelimme hetken aikaa tilanteesta ja kysyin että mennäänkö takaisin niemenkärjen eteläpuolelta? Innokkuuden puute oli havaittavissa.
Päätimme kantaa kajakit vajalle ja tulla uudemman kerran viikonloppuna.
Mikko kajakkeja kantaessaan tokaisin että "silmiä avaava kokemus".

Tilanne oli tietysti pelottava ja en muista tilannetta missä olen viimeksi kajakilla kaatunut. Nyt "pääsimme" tilanteeseen missä keli muuttui erittäin vaikeaksi, ja molemmat kaatuivat samanaikaisesti. Vaikka välimatkaa oli todella vähän, ei keinoja kommunikaatioon ollut. Hyvä että näki edes mitä oli tapahtunut. Todellinen self-rescue tilanne jossa molemmat joutui tilanteeseen missä tärkeintä on varmistaa oma turvallisuus sekä kalustosta huolehtiminen jotta tilanteen jälkeen pääsee etenemään mikäli tarve vaatii.

Tästä pääsee minun mielestä merimelonnan ytimeen, tilanne jopa tässä meidän pikkulutakossa voi muuttua todella nopeasti huonompaan. Kevään ja syksyn keleissä ei minun henkilökohtaisen mielipiteen mukaan ole yhtään varaa leikkiä. Eilen vesi oli 12 asteista. En tule koskaan melomaan keväällä taikka syksyllä ilman "täyttä settiä".

Opettavainen keikka monella tapaa vaikka tällä kertaa melonnan osuus jäi lyhyeksi. Pimeys ei sinänsä ole elementtinä paha mutta yhdistettynä tämän kaltaiseen keliin, huh-huh.

Katsoin illalla uudemman kerran säätietoja ja keskituuli näytti olevan 16-18m/s välimaastossa. Kun olimme vaihtaneet Mikon kanssa kuivat kamppeet päälle niin tilanne jo nauratti. Mutta en välttämättä ihan heti toista kertaa haluaisi olla murtuvassa mainingissa, myrkyssä, pimeässä menossa kohti kallioita.

Jälkiviisasteluna olisi toisen mainingin kohdalla pitänyt lähteä länteen ja koittaa suunnata Uutelasta lähteen jolloin Villinki ja muut saaret olisivat suojanneet lahtea paremmin. Mainingin väli ei kuitenkaan ollut pitkä ja se tuli erittäin lujaa päälle. Näkyvyys jälkeenpäin ajateltuna oli hyvin haastava, 2 laskevaa maininkia etualalla vei näkyvyyden kokonaisuudessaan murtuvista aalloista, tuuli peitti äänet.

Aamulla kun tulin töihin, oli vakioreitillä paljon puunkaatoja. Oli tyyntä eikä satanut. Olin unohtanut avaimet kotiin ja pyysin respan tyttöä avaamaan minulle yläkerran pukuhuoneen oven. Tyttö sanoi minulle että "eikös nyt ole vähän huono keli pyöräillä". Kylläpä nauratti.

Jos vaikka sitten torstaina taas vesille kun on vähän vähemmän railakas keli tiedossa.

18.10.
Melonta+selfrescue+portage. :o)

C • Hurjaa hommaa. Ei tämän jäl... 5

To the hill and to work.

... ... ...

Good day - so far, every "session" today f*cked up for a reason or another. Maybe better luck in the evening...

With Hannele.