Training Log Archive: Useless Fool

Event: Vaarojen Maraton 2013
 

Vaarojen Ultra.

Eipä jäänyt tästä kisasta jälkipolville paljoa kerrottavaa.
Nuuksiossa kipeytynyt polvi kummitteli mielessä vaikka se periaatteessa tuntui oireettomalta ja syykin selvisi. Sen pohjalta ajattelin että otetaan nyt semmoinen järkevä ja ehjä juoksu, juostaan vain.

Ensimmäinen kierros menikin ongelmitta 5:25:09 aikaan ilman minkäänlaista puskemista. Juokseminen tuntui hauskalta ja oli hienoa nauttia Pielisen maisemissa upeassa kelissä.

Kun tulin vaihtoon muutin hieman suunnitelmaa alkuperäisestä, ja söinkin hieman kisajärjestäjien tarjoamaa keittoa, laittelin lampun ja takin reppuun sekä lisää energiaa repun taskuihin.

Tauolle tuli mittaa 9:53 ja mitä ilmeisesti se oli sitten aivan helvetin huono idea tällä kertaa koska juokseminen toisen kierroksen alussa tuntui aivan saamarin tahmealta. Ensimmäiset kilometrit kierroksella kun on vielä alamäkeä ja perään hiekkatietä niin ei - ei lähtenyt milläään rullaamaan.

Sitten se seuraava "loistoidea" oli lähteä vähän puskemaan kun alkoi tulemaan siinä tiellä viileä sykkeiden laskiessa. Hurraa, pohkeet ja etureidet kramppiin heti kun polulle pääsi 50 kilsan kohdalla. Tankkaus oli mennyt siihen asti hyvin ja nesteytys oli mielestäni onnistunut hyvin. Merisuolaa koneeseen ja hetken pysähdys, jalkoja auki - sitten jatkoin matkaa kun töpöttely onnistui ilman irvistelyä.

Juoksu siitä sitten rentoutuikin hieman mutta seuraavaksi kramppasi oikea nivunen & oikea sisäreisi. Kilinperse sentään mietin. Alkoi tulla todella kylmä ja v-käyrä nousi kyllä melkoisen korkealle kun ei juoksusta tullut oikein yhtään mitään mutta eipä se lämmittänyt kroppaa sykkeiden pudotessa entisestään.

Ensimmäisellä kierroksella Startti-Kiviniemi väli tuli aikaan 1:56:09.
Jostain sain sitten päähäni että jos en ole ennen kolmea Kiviniemessä niin sitten saa luvan retkeily tältä erää riittää. Toisella kierroksella Mr.Lyllerö nyhveröi 2:39:38 - ja olin siellä ajassa 8:15:03.

Siinä Kiviniemen pihalla patsastelin hetken ja mietin että lähdenkö retkeilemään Ryläykselle kun paleli jo valmiiksi helvetisti ja jalat toimivat miten sattuivat. Jotenkin sitä ei sitten saanut itsestään irti jatkaa kun oli asennoitunut siten että koko matka juostaan kevyellä jalalla. Siinä vielä Lehtosen Juha yritti kannustaa lähtemään jatkamaan matkaa.

Mitä enemmän aikaa Kolista kuluu, sitä vähemmän ymmärrän omaa ratkaisuani että en jatkanut. Olisihan sitä siinä palellut, ja jalkoihin olisi sattunut ja nyyh-yhyy, itkun vittu sentään mitä pelleilyä. On tainnut ulkoilu pehmentää miestä pikkaisen turhan paljon jos ei pysty edes reilua 20 kilometriä tuossa vaiheessa vähän kärsimään sen eteen että viitsii maaliin asti perseensä raahata.

Ihmisen mieli kun etsii syitä lopettaa ja ne syyt varmasti löytyy kun sille antaa tilaa. Lienee parempi mennä sellaiseen kauppaan missä myydään peilejä sellaisilla vaaleanpunaisilla glitter-reunuksilla varustettuna ja alkaa katselemaan josko sieltä peilistä löytyisi vaikkapa niitä oikeita vastauksia sille että miksi ei kulje.

Voisihan sitä voivotella kuinka kurjaa oli että meni nilkka ja kylkiluu, ja kuinka paljon pyörällä ajaminen on syönyt juoksua hyvän loka-toukokuu juoksuvaiheen jälkeen mutta mitäpä hyötyä siitä on jos pää ei kestä?

Päätin että keskityn nyt puhtaasti juoksuun/polkujuoksuun aina 2015 vuoden loppuun asti minne päätavoitteet asettuu muutenkin. Juoksu on selkeästi heikoin osa-alue, joten sen kanssa pitää tehdä töitä - ja paljon.

Opettele kärsimään tai pistä mekko päälle.

Free 800m
Brst 400m

Lots of people in the pool........